Determinismi- kaikilla asioilla on syynsä!

Luulisin että en ole täysin indeterministien puolella, 50%-50%. Mielestäni kaikilla asioilla on syy ja seuraus. Ajattelen että elämä on kuin seepra musta valkoista, jos ihmisella tapahtuu elämässä koko ajan huonoja asioita ja hän ajattele että "miks mulle taphtuu näin ja onko tämä kaikki karman syytä", (jos se usko karmaan). Mutta loppujen lopuksi se ihminen saa ehkä enemmän tai yhtä paljo kuin menetti. Tarkastellaanpa tällästä tilannetta, meillä on pari joka on seurustellut vuoden, sitten jätkä jättää tytön ilman syytä. Hän vaan sanoo että ei pysty olemaan hän kanssa enää, sitten he eroavat. Tyttö luuli että hän oli elämänsä rakkaus, hän ei pysty olla ajattelematta häntä ja vaipuu masennukseen, tyttö ei pysty elämään enää ilman sitä jätkää vaikka kaikki sanoi että "olet vielä nuori ja sulla on elämää edessä ja löydät toisen jätkän maailmassa on paljo parempiakin jätkiä, hän oli kauhee ihminen ja miksi suret teidän eroa vieläkin, että hän ei välittänyt sinusta yhtään".Tälläiset sanat saan tyttöä vihaiseksi ja samalla hän suree jätkää vielä enemmän, mutta haluaa unohtaa. Hän poistaa kaikki hänen viestit ja yrittää unohtaa kaiken mitä liittyy jätkään. Ajan kuluttua tyttö luulen että hän tuli raskaaksi hän stressaa sitä kokonaisen kuukauden, mutta pelkää tehdä raskaustestin koska ei halua edes ajatella ajatuksesta että hän saisi lapsen ja sen lisääksi isä olisi se jätkä, hän kyllä halusi lapsen muttei nyt kun hän oli nuori. Kerran kun hän käveli kadulla hän näki hänen ex- jätkän joka käveli toisen tytön kanssa, joten lopulta meidän tyttö päättää tehdä raskaustestin että olisi 100% ettei ole raskaana koska ei halua sitä lasta. Tyttö rukoili jumalaa vaikka ei uskokkaan siihen että hän ei olisi raskaana hän ajatteli että jos hän ei tulisi raskaaksi hänen elämänsä paranisi myös hän ajatteli miks hän edes suree jätkää ku se on kerran tehny tosi pahaa ja jätti tyttöa. Heidän parisuhde ei ollut täydellinen ja he riitelivat usein ja kaikki oli jätkän syytä hän vain halusi liikaa. Lopulta tyttö teki sen testin ja se näytti negatiivista. Hän oli niin onnellinen ja kiitti jumalaa (vaikka ei uskoisikkaan siihen). Tämä "raskaus" tilanne näytti tytölle tavallaan elämään, hän ymmärsi sellaisia asioita joita ei olisi ymmärtänyt hän alkoi arvostaa elämää koska tajusin että kun hän oli tosi lähellä kuolemaa halusi tehdä itsemurhan että kuolema on todella lähellä ja pitäisi nauttia elämästä. Joten luulen että tyttö ei olisi aloittanut kunnolla opiskella ja saanut kunnon työpaikkaa ilman tätä meidän tilannetta. Tämä opetti tytölle että hän pysty ja saa parempaa jos haluaa pitäisi vain uskoa. Tälläisi tilaneitta en ole keksinyt päästä vaan monille tutuille on tapahtunut näin. Minullekin on tapahtunut paljon asioita joissa oli syy. Kuvitellaan että ihmisen elämä olisi kuin polku (se on tavallaan meidän tukipolku), jokaiselle syntymästä on piiretty tavallaan polku, polun alussa onihmisen synty ja lopussa kuolemaa. Kasvaessa yleensä vanhemmat piirtävät meille uusia haarapolkuja mitä pitkin kuljemme, se voi olla niiden odotus meidän urasta harrastuksista. Mutta sitten myöhemmin päättämme itse pitäisikö meidän mennä toiseen polkuu vai jäädä siihen omaan, ja kaikki polut yhdistyvät jossain kohdassa jotkut tapahtuma polutkin menävät toisen päälle. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman sitä että tapahtumat olisi riippuvaisi toisistaan. Kyllä ihminen itse voi vaikutta kohtaloon mutta jos mietitään jonkin asia saa ihmisen vaihtaman polkua ja se asia on syy siihen miks hän vaihtoi sitä, sitten jos se valinta oli väärä siitä seuraa seuraus jonka jälkeen palaamme lähtökohtaa missä ihminen miettii mitä hän teki väärin, sitten jokin toinen asia saa hänet taas miettimään asioita ja vaihtamaan taas suunta.